(scrollaa alaspäin Suomenkieliselle versiolle)

Chinese martial arts usually is said to include four categories of techniques, da (striking), ti (leg technique), na (seizing/joint attacks) and shuai (wrestling). All of these should be addressed in one way or another within the techniques of a martial art. In some arts shuai is considered the basis for fighting skill, from which the practitioner will develop further into striking, kicking and joint attacking. Baji is one of these arts that has shuai in the basic skills, one reason being the close range in which the Baji practitioner needs to be comfortable in. An old nickname for Baji is the ”combat throwing art” meaning an art training take-down technique for real fighting. From shuai training the practitioner will learn throwing, tripping and take-down techniques, these techniques will lead to a better understanding of angles, distance, body structure and balance in fighting an opponent.

Training shuai can start by training standing wrestling techniques, which will include entering, seizing, un-balancing and performing a tripping or throwing technique, while the thrower stays on his feet. In Chinese wrestling the idea is usually a fast take-down, that is why Chinese wrestling is usually translated as ”fast wrestling”. So the practitioner learns to perform entering, un-balancing and throwing in one fast smooth motion, designed to put the opponent on the ground quickly. For the Baji practitioner this should later develop into striking the opponent down, using the understanding of angles and structure that he develops from shuai training. In this way the Baji practitioner can develop a way of fighting where he will try to strike down the opponent as fast as possible.

Some videos of shuai training with master Lü:

Kiinalaiset kamppailulajit yleensä sanotaan sisältävän neljä kategoriaa tekniikoita, da (iskeminen), ti (jalka tekniikka), na (tarttuminen/nivel tekniikat), shuai (paini). Kaikki nämä kategoriat tulisi käsitellä tavalla tai toisella lajin tekniikoissa. Joissakin lajeissa shuaita pidetään kamppailutaidon perustana, josta harjoittelija kehittää myöhemmin isku, jalka ja nivel tekniikat. Baji on tämän tyyppinen tyyli jossa shuai taito on perustana, osittain syynä on lähietäisyys jossa harjoittelijan on oltava vahva. Vanha lempinimi Bajille onkin ”kamppailu alasvienti tyyli” tarkoittaen tyyliä joka harjoittelee alasvienti ja heittotekniikoita oikeaa taistelua eikä vain urheilua varten. Shuai harjoittelusta harjoittelija oppii heitto ja alasvienti tekniikoita, jotka puolestaan kehittävät parempaa ymmärrystä kulmista, etäisyyksistä, kehon rakenteesta sekä tasapainosta kamppailussa.

Shuain harjoittelu alkaa yleensä pystypaini tekniikoiden harjoittelusta, jotka sisältävät sisäänmenon, kiinniottamisen, horjuttamisen sekä itse heitto tai alasvienti tekniikan. Tekniikat suoritetaan niin että heittäjä/alasviejä pysyy jaloillaan kun vastustaja kaadetaan. Kiinalaisessa pystypainissa ajatus on yleensä nopea tekniikka, siksi Kiinalainen paini yleensä käännetään termillä ”nopea paini”. Näin harjoittelija oppii suorittamaan sisäänmenon, horjutuksen sekä heiton tai alasviennin yhdellä nopealla ja sulavalla liikkeellä, joka on suunniteltu saamaan vastustaja nopeasti maahan. Baji harjoittelija kehittää tätä taitoa eteenpäin yhdistelemällä siihen iskemistä, eli isketään vastustaja maahan, käyttäen ymmärrystä kulmista ja rakenteesta jonka hän on saanut harjoittelemalla shuai tekniikoita. Näin Baji harjoittelija kehittää tavan kamppailla jossa ajatus on iskeä vastustaja maahan mahdollisimman nopeasti.

Yllä pari videota shuai harjoittelusta mestari Lün kanssa.

Advertisements